Sanovat ateismista usein, ettei heillä ole mitään minkä puolesta elää. Että elämän täytyy olla merkityksetöntä ilman uskoa Luojaan. Olemme "tomuhiukkasia loputtomassa maailmankaikkeudessa".
Paskat. Ateisteilla ei ole mitään minkä puolesta kuolla. Koska elämä on tässä ja nyt, se on kaikin keinoin tehtävä mahdollisimman hyväksi. Koska Jumalaa ei ole, mahdollisimman hyvä on tehtävä itse, eivätkä vastaukset mahdollisimman hyvästä ainakaan veren ja sonnan täyteisestä uskovaisesta historiastamme ainakaan löydy.
Niinpä ateisti kohdistaa voimansa rakentaakseen järjestelmän, joka tuottaa mahdollisimman paljon hyvää mahdollisimman monelle ja jos joltain hyvää puuttuu sitä hänelle tarjotaan, vaikka sitten ottamalla väkivalloin niiltä joilla on enemmän. Jos väkivalloin otettu ei riitä kaikkeen hyvään, on se annettava velaksi, koska herra Ju... tai siis lempo vieköön, meillä on vain yksi elämä ja jos he eivät saa hyvää NYT niin aika loppuu kesken! On siis luotava järjestelmä, jolla voidaan tuottaa velkaa hamaan tappiin saakka, koska pitkässä juoksussahan olemme kaikki kuolleita.
Ja näin nykyaikainen fiat-valuuttaan perustuva tulonjakovaltio, konsumerismi, ja hedonistinen, usein lapseton elämä on syntynyt. Koska lapsethan veisivät resursseja meiltä tästä hetkestä koska henkilö, jota ei ole, ei resursseja tarvitse, on tilanne puhtaasti voittoisa.
Kristitty ei pidä itseään lajimme auktoriteettina eikä ajatuksiamme suurimpana mitä on. Kristitty ei lakkaa olemasta kuoleman jälkeen, eikä myöskään maailma lakkaa olemasta maallisen ruumiimme muuttuessa tomuksi. Siksi kristitty hyvään pyrkiessään uskoo suurimman hyvän löytyvän itsen ja oman lähimmän yhteisön rakentamisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti