Tavallista pidempi avautuminen päivän polttavaan
aiheeseen:
Työskentelin -90 luvulla pitkän putken turvallisuus
alalla. Samoihin aikoihin Bosnian sota alkoi kääntyä kaikessa kamaluudessaan loppua
kohti. Tämä tarkoitti sitä että suuri joukko eri asteisiin raakuuksiin ja
etnisiin puhdistuksiin syyllistyneitä sotilaita, kaikista osapuolista, oli
joutumassa sotaoikeudenkäynteihin, tai muuten vastuuseen hirmuteoistaan. Alkoi
taistelijoiden ja sotilaiden massiivinen pako entisen jakautuneen Jugoslavian
alueilta muualle eurooppaan.
Monet heistä päätyivät myös tänne Suomeen. Tunnusomaista
oli että kaikki henkilöpaperit ja dokumentit hävitettiin matkan aikana ja
turvapaikkaa anottiin erilaisten sepitettyjen vainojen perusteella.
Maahanmuuttoviranomaiset joutuivat hankalan paikan eteen, sillä seassa oli
pieni määrä myös näiden etnisten vainojen kohteiksi oikeasti joutuneita. Sodan
runtelema maa oli mahdoton paikka kaivaa tulijan todellista taustaa viranomaiskeinoin.
Kuvio on siis melko tuttu tuolta ajalta.
Yksityisiltä turvapalveluiden tuottajilta alettiin ostaa
henkilösuojapalveluita viranomaisille, jotka kielteisen turvapaikkapäätöksen
julkistamistilaisuudessa joutuivat tavattoman usein uhkailun ja suoran
väkivallan kohteiksi. Lukuisia toimistoja potkittiin palasiksi ja monet
viranomaiset saivat henkilökohtaisesti tuta, miten "vainottu kärsijä"
suhtautui kun selitykset eivät menneetkään läpi.
Teot olivat helppoja toteuttaa ja omantunnontuskaa ei suuresti
koettu, olihan kyseiset henkilöt olleet katkomassa omiensa kauloja jo vuosia.
Siinä yksi sosiaalitantta tunnu missään. Tiedän sen sillä olin omin käsin näitä
kavereita rauhottamassa ja joskus oli pakko jopa niputtaa pahimmat.
Sama
toistuu taas. Paperittomia selittelijöitä on otettu Euroopan maihin
humanitaarisin perustein, ja tuota humanitaarisuutta käytetään rujosti hyväksi.
Suurimpia kärsijöitä ovat ne, jotka oikeasti tarvitsevat suojapaikkaa.
Kielteisten turvapaikka-anomusten määrä alkaa nyt kasvaa
ja niiden jatkumona myös Turun tapauksen kaltaiset yksittäiset terroriteot
(kyllä, ne ovat juuri niitä) alkavat lisääntyä, tai ainakin riski kasvaa
moninkertaiseksi. Suomi sellaisena kuin minun sukupolveni sen muistaa, on
mennyttä, ainakin toistaiseksi. Turvattomuus on jo arkea. Kansa alkaa varautua
omankädenoikeuteen kun valtio ei enää kykene huolehtimaan omiensa
turvallisuudesta. Ja siinä menee väkisinkin lapsi pesuveden mukana. Ei hyvä.
Isänmaallisuudesta tuli rasismia, kantaväestö riisuttiin
oikeuksistaan ja tilalle annettiin lisää velvollisuuksia ja roppakaupalla
huonoa omaatuntoa, kun uskallettiin kyseenalaistaa asioita.
Suurin ongelma tässä on siinä, että kuvitellaan ettei
kansa halua auttaa hädässä olevia. Likimain kaikki, joiden kanssa olen asiasta
keskustellut, ovat edelleen halukkaita auttamaan hätää kärsiviä. Mutta näkemys
hätää kärsivistä eroaa valtion politiikasta kuin yö päivästä.
Missä ovat ne pakolaisleireiltä pelastetut orpolapset ja
naiset. Ne jotka odottavat kuolemaa koleran ja nälän seurassa mutaisessa
telttakylässä? Ne joista onnekkaimmat selviävät pelkällä raiskauksella.
Vastaus: edelleen siellä mutaisessa telttakylässä. Ei meillä ole aikaa eikä
varoja heitä auttaa. meillä on aikaa ja varoja kyllä antaa näiden sotilaiden taaperrella
vapaasti pitkin maata, odottamassa oman asiansa käsittelyä. Aikaa etsiä pikana
se tyttöystävä jonka kanssa pitää päästä naimisiin kuukaudessa, sillä se on
yksi parhaita tapoja pitkittää oleskeluaan meidän maksamana.
Kuvio on täysin kirkas ja selvä. Miksi sitä ei suostuta
näkemään? Miksi kukaan ei uskonut kun valtaosa maailman ihmisistä sanoi että
pakolaismassat synnytettiin juuri siksi että nämä etätaistelijat saadaan niiden
seassa ujutettua sivistysmaihin?
Ei Turku ollut ensimmäinen. Espoolaisessa
kauppakeskuksessa ammuttiin neljä ihmistä ja uhattiin monia muita, vuonna 2009.
Ei marokkolaisten tai tunisialaisten, saati irakilaisten toimesta, vaan
Kosovolaissotilaan toimesta. Historialla on taipumus toistaa itseään ja nyt se
toisto on alkanut.
Vetoankin siis päättäjiin: Tehkää asialle jotain ja
nopeasti. Kansa on jo noussut jaloilleen ja erittäin pian alkaa sivulliset ja
syyttömät kärsiä. Ja oikea tapa ei ole kahlita omaa kantaväestöä. Toimien tulee
suuntautua maassa laittomasti oleskeleviin. Jatkossa täyttäkää ja vaikka
kasvattakaa pakolaiskiintiötä, osallistun talkoisiin veroeuroineni mieluusti.
Mutta hakekaa ne avuntarvitsijat sieltä turvaan missä sitä apua oikeasti
tarvitaan.
Me Suomalaiset emme ole rasisteja. Me emme hylkää
avuntarvitsijoita. Mutta me emme myöskään halua kustantaa uuden kalifaatin
syntyä Eurooppaan tai pelätä omassa maassamme. Ja se on se mitä tällä hetkellä
verorahoin tehdään.
Vetoan myös Suomen kansaan: Älkää sekoittako reilua ja rehellistä
työperäistä maahanmuuttoa ja -muuttajaa elintaso-, ja sotilaspakolaisiin. Älkää
kohdistako raivoanne ja halveksuntaa niihin afrikkalaisiin ja kaukoidästä tai
muualta tuleviin, joille kelpaa se työ mitä te ette suostu tekemään. Arvostakaa
uutta veronmaksajaa ja kunnioittakaa tämän työtä. Silloinkin kun tunteet ovat
tavanomaista enemmän pinnalla.
